Opettaja kohtaa median

M08.1 essee

Opettaja kohtaa median

Media sitä, media tätä. Media tekee, toimii, vaikuttaa. Median syytä. Median ansiosta. Mikä on se media, joka on niin aktiivinen toimija tämän päivän yhteiskunnassa, että se näkyy joka paivä lehtien sivuilla, mainoksissa, lööpeissä, artikkeleissa, uutisissa, televisiossa. Se on media. Siis M-E-D-I-A.

Olkoonkin Wikipedian tieto, mitä siis ei missään nimessä tulisi pitää luotettavana lähteenä, koska se on vapaa sanakirja, jota kuka tahansa rekisteröitynyt käyttäjä pystyy muokkaamaan, määritelmä ”mediasta” on mielestäni niin hyvä, etten lähde itse yrittämään parempaa: ”Media tarkoittaa viestintäkanavia tai viestin välittäjiä. Sanaa käytetään toisinaan synonyyminä joukkotiedotusvälineille eli massamedialle, mutta media on käsitteenä laajempi, sisältäen myös niin sanotun sosiaalisen median. Asiayhteydestä riippuen media-sana voi tarkoittaa joko viestinnän kenttää yleisesti, tiettyä viestintämenetelmää (televisio, radio, sanomalehdet, internet), tiettyä viestimuotoa (teksti, kuva, ääni) tai yksittäistä media-alan yritystä tai hanketta. Termistä media puhuttaessa viitataan usein medioituneeseen, välitteiseen vuorovaikutukseen erotuksena suorasta vuorovaikutuksesta.” (Wikipedia)

Sosiaalinen media tarkoittaa ”verkkoviestintäympäristöjä, joissa jokaisella käyttäjällä tai käyttäjäryhmällä on mahdollisuus olla aktiivinen viestijä ja sisällöntuottaja tiedon vastaanottajana olon lisäksi. Sosiaalisessa mediassa viestintä tapahtuu siis monelta monelle, eli perinteisille joukkotiedostusvälineille ominainen viestijän ja vastaanottajan välinen ero puuttuu.” (Wikipedia)

Olemme siis median keskellä, kaikella muotoa. Ja ihan lapsesta, jopa vauvaiästä lähtien. Tai jos tarkkaan otetaan, olemme sitä jo kohtuelämämme aikana, sillä äitimme kuuntelema äänimaailma tunkee myös syntymättömän lapsen elämään hiukan vaimennettuna vain. Media muokkaa kuvaamme maailmasta, kuista ihmisistä, kulttuureista jopa meistä itsestämme. Median valta on kasvanut huomattavasti siitä, mitä se on ollut 60-luvulla tai vielä 70-luvullakaan, kertoo Risto Uimola Opettaja-lehdessä.” 70-luvun alussa median asema oli heikko, ja se oli vain teoriassa vallan vahtikoira. Tänään median toiminta heijastuu kaikkeen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen toimintaan,” Uimosen mukaan median valta on voittanut rahan vallan ensimmäisen kerran vuonna 1991, jolloin Kansallisosakepankin johtaja joutui jättämään paikkansa. (Opettaja 43/28.10.2011)

Media on siis vahva vaikuttaja, joka tulee osata kohdata. Kaikki media on ihmisen tekemää, taustalla on poliittisia, eettisiä, ideologisia, taloudellisia ja muita vaikuttimia, mikä ei aina näy suoralta kädeltä sitä seuratessa. Jos mediaa tulee siis tarkastella ja seurata kriittisesti, pohtien, mitä taustalla liikkuu. Mutta media ei ole vain jokin jota seurataan. Jokainen voi olla osa aktiivista mediaa esimerkiksi internetin kautta. Sosiaalinen media, blogit, erilaiset keskustelufoorumit, verkkoviestintäympäristöt, vapaat ja suljetut, tarjoaa mahdollisuuden jakaa omia ajatuksiaan, perustaa ryhmiä tietyn teeman ympärille, kertoa henkilökohtaisia asioitaan, tai vain sepittää tarinoita. Kukaan tai mikään ei pysty valvomaan sosiaalista mediaa.

Vaikka media tarjoaa paljon hyödyllistä tietoa, vertaisryhmien tukea, ja rentouttavaa viihdettä, sen seassa elää myös ihmisiä, eläimiä ja elämää vahingoittavaa aineistoa.

On haastavaa elää aikuisena, kasvattajana ja opettajana maailmassa, jossa lapset joutuvat jatkuvan mediatulvan keskellä opettelemaan elämän aakkosia. Aikuisen tehtävä on kasvattaa tuleva sukupolvi niin, että se kykenee vastuullisesti kasvattamaan seuraavan. Ei mikään helppo tehtävä, kun kasvattajia ja vaikuttajia on niin paljon.

Ajattelisin, että minun tehtäväni on pysyä lasten maailmassa kiinni niin, että tiedän, missä he elävät. Minun on hankittava tietoa, perehdyttävä asioiden juurille, tulkittava ja selitettävä. Loppujen lopuksi kaikki tietokin on vain tulkintaa. Se,. mikä esitetään faktana, on aina jonkun tulkinta siitä aineistosta, mihin hän itse uskoo. Tutkimustuloksetkaan eivät koskaan ole ainoa oikea totuus, niiden taustalla on aina joku taho, jolla on omat syynsä teettää tutkimus. Ja tutkimustavalla, tutkimusten julkituomisen tavalla ja tutkimuksen tulkinnalla voidaan vaikuttaa lopputulokseen. Loppujen lopuksi ihminen uskoo siihen tietoon, mikä tukee hänen omaa käsitystään totuudesta. Joskus joudutaan tyytymään epävarmuuteen.

Mutta koska lapset ovat vasta opettelemassa elämää, heidän taitonsa käsitellä uutta tietoa ja median suoltamaa kuvien, sanojen, lukujen ja äänien maailmaa, on kehittymässä, he tarvitsevat rinnalleen aikuisen, joka opastaa, keskustelee ja tarvittaessa uskaltaa myös sulkea median hetkeksi ulkopuolelle. Lapsi tarvitsee aikaa ja tilaa voidakseen jäsentää näkemäänsä, kokemaansa ja kuulemaansa. Lapsen kysymyksille on oltava mahdollisuus, aikuisen tulee pysähtyä lapsen tarpeiden äärelle.

Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisemassa selvityksessä ”Lasten ja nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa”, on tarkasteltu eri näkökulmia lasten ja nuorten median käyttöön.

Lasten ja nuorten elämä kun on vasta alussa, he peilaavat median avulla omaa kasvuaan ja kehitystään sekä etsivät rakennusaineita oman identiteetin ja maailmankuvan muodostamiseen.

Samalla mediakulttuurilla on merkittävä rooli nuoren pyrkimyksessä itsen ja maailman ymmärtämiseen. Parhaimmillaan se tukee nuoren kasvuprosessia positiivisesti. Se voi kuitenkin vaikuttaa myös negatiivisesti. Moni asia voi myös arveluttaa ja mietityttää nuorta.

Nuoren sosiaalinen elämä voi myös rajoittua nettiverkostoihin. Kuitenkin ihminen tarvitsee myös todellisia, lähellä olevia ystäviä.

Oppiminenkin on monipuolistunut. Internet tarjoaa tietoa kansainvälisesti ja nuori voi erikoistua jo varhain. Aika, jolloin oppiminen keskittyi kouluympäristöön ja tieto liikkui kronologisesti vanhemmalta nuoremmalle, on historiaa. (Lasten ja nuorten mediafoorumi)

Eri ikäiset lapset pystyvät käsittelemään mediaa ja maailmaa eri tavoin. Samaisessa liikenne- ja viestintäministeriön selvityksessä kerrotaan miten lapset kehittyvät median käsittelemisen suhteen:

”3–7-vuotiailla on vielä varsin hatara käsitys median ja maailman suhteesta, minkä vuoksi mediaesitykset aiheuttavat helposti erilaisia pelkoja. Vasta 6–7-vuotiaat lapset alkavat erottaa faktan ja fiktion eroja. Lapsi samaistuu voimakkaasti katsomaansa mediaan ja pelkää esimerkiksi mörköjä ja pimeää. Mediapelot ovat painajaisten ohella yleisimpiä 5–6-vuotiaiden pelkoja. Päiväkoti-ikäinen

lapsi käsittää televisio-ohjelmien välissä tulevat mainokset sisällöllisesti osaksi ohjelmaa. Alle kouluikäisillä on vaikeuksia tunnistaa mainoksien suostutteleva tarkoitus.

8–12-vuotiaat kuluttavat sähköistä ja painettua mediaa monipuolisesti. Suuri osa lapsista aloittaa

aktiivisen netinkäytön alle 10–vuotiaana. Viihdekäyttö muuttuu sosiaalisemmaksi. Nettiympäristöstä muodostuu sosiaalisen vuorovaikutuksen tärkeä kanava jo ennen yläkouluikää. Lasten tekniset taidot kehittyvät nopeasti, mutta internetin sosiaalisten suhteiden ja sisällöllisen monimuotoisuuden ymmärtäminen on vielä hankalaa. 11–17-vuotiaista lapsista ja nuorista lähes 30 % on törmännyt netissä mieltä järkyttäneeseen tai ahdistavaan materiaaliin.

13–18-vuotiaat ovat netin suurkuluttajia ajankäytön mittareilla laskettuna. Netissä käydään

monta kertaa päivässä ja siellä viivytään useita tunteja kerrallaan. Nuoret suhtautuvat mainontaan, nettimainontaa lukuun ottamatta, varsin positiivisesti. Internetissä mainonta hidastaa ja häiritsee, se koetaan aggressiiviseksi ja tungettelevaksi. Suuri osa nuorista suhtautuu mediasisältöihin kriittisesti ja kritisoi mm. mediasisällön ohentumista ja keventymistä.

(Lasten ja nuorten mediafoorumi)

Tässä liikenne- ja viestintäministeriön selvityksessä käsitellään lähinnä valtaväestömme, eli suomalaisten lasten mediamaailmaa. Lisähaasteen mediakasvatuksen kentälle tuovat maahanmuuttajat ja monikulttuuriset lapset ja nuoret. Tuoreimmassa Opettaja-lehdessä mediakasvatuksen professori Sirkku Kotilainen kiinnittää huomiota näiden lasten ja nuorten mediasuhteisiin. ”Kaikki monikulttuuriset lapset ja nuoret eivät välttämättä seuraa länsimaista mediaa. He saattavat olla lähes yksinomaan lähtömaansa kulttuurin televisio-ohjelmien ja internetsisältöjen kuluttajia. He voivat olla kulttuureista, joissa ei ole totuttu samanlaiseen median kirjoon kuin meillä ja näkökulmiakin voi olla vain yksi.” (Opettaja 43/28.10.2011) Nämä lapset ja nuoret sekä heidän perheensä tarvitsevat erityistä tukea ja opastusta, kun he kohtaavat suomalaisille tutun monimuotoisen ja –arvoisen mediamaailman.

Tämän kaiken tiedon ja median keskellä voin vain toivoa osaavani pitää silmäni auki, kun sitä tarvitaan ja sulkea ne silloin, kun niin on parempi. Uskon, että tieto ei tässä tapauksessa lisää tuskaa. Tiedostaminen on toiminnan lähtökohta. Jotta voi lähteä etsimään vastauksia, on tiedettävä, mihin niitä haetaan.

Ihmismielelle tekee kuitenkin hyvää välillä levätä. Median suhteen se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että väillä sulkee puhelimen, jättää uutisotsikot lukematta, facebookin avaamatta. Luonto on parasta terapiaa ainakin itselleni mihin tahansa tuskaan. Siellä tuntee olevansa osa suurempaa todellisuutta, pieni tekijä elämän kiertokulussa.

Lähteet:

 -”Lasten ja nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa”,Liikenne- ja viestintäministeriö 2008, Lasten ja nuorten mediafoorumi http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=22170&name=DLFE-4803.pdf&title=Lasten

- Opettaja-lehti 43/28.10.2011

- www.mediakasvatus.fi

http://www.mediakasvatus.fi/ajankohtaista/uutiset/monikulttuuristen-lasten-ja-nuorten-mediasuhteissa-paljon-tutkittavaa

-Wikipedia

http://fi.wikipedia.org/wiki/Media